Maarit Turtiainen

Fiktiivinen kirjoittamiseni käynnistyi valokuvasta. Tukholman yliopiston luovankirjoittamisen kurssilla sain eteeni mitäänsanomamattoman valokuvan tiiliseinästä. Mielsin sen rautatieasemaksi, jolla kaksi riitaisaa sisarusta oli jättämässä hyvästejä toisistaan. Kurssi pakotti kirjoittamaan; Asko Sahlbergin kesäkurssit veivät eteenpäin ja jossain vaiheessa kirjoittamisesta tuli tärkeää, jopa niin, että uskalsin myöntää haluavani kirjailijaksi.

Vuosi Gummeruksen kirjailijakoulussa ei ole vielä tuottanut julkaisusopimusta esikoisesta, mutta ehkä vähitellen. Muuten elämääni hallitsee työ SVT:n suomenkielisessä toimituksessa ja 12-vuotias tyttäreni.

Ruotsissa olen asunut 35 vuotta, aloittanut sairaalassa, edennyt sihteeriksi ja siitä sitten Tukholman Toimittajakorkeakoulun kautta nykyiselle uralleni. Vedän myös Ruosukilta kirjoittajapiiriä Suomalaisessa Kirjakaupassa Tukholmassa.